Standard (EADGBE)
Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen.
Tiedän, mitä haluan, tiedän, miten vähään kykenen.
Yksinäisyys sydämessä katkeroiksi pisaroiksi tiivistyy.
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy.
Olen sinussa kiinni, sinä tiedät, vaikka myönnä en.
Läheisyyttäsi kaipaan, rakkauttasi tarvitsen.
Olen sinussa kiinni ja sinuun kiinni jään. Sano:
"Pois!" ja minä menen. Kohta huomaat, etten mennyt mihinkään.
Kunpa sinut tuntisin paremmin,
silloin ehkä oppisin itsenikin.
Vaikk'en koskaan luotasi poistunutkaan,
tulen uudestaan.
Yksinäisyys yksinäisen - joskus siihen hermostun.
Halki aavikon jäisen rämmin, kunnes havahdun.
Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään.
Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.
Kunpa sinut tuntisin paremmin,
silloin ehkä oppisin itsenikin.
Vaikk'en koskaan luotasi poistunutkaan,
tulen uudestaan.
Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään.
Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.
Aion tulla viereesi uudestaan poikki ikiroutaisen isänmaan.
Vaikk'en koskaan luotasi poistunutkaan, tulen uudestaan.