Standard (EADGBE)
Intro
Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta,
ne jotka aikoinaan puolivahingossa
lähti samaa tietä kulkemaan
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
Kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaankantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat vuorta ja talvet
viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
soolo: , , ,
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan